Yhteistä taidetta

Saksalainen taitelija Oliver Kalleinen (ent. Kochta) työskentelee Suomessa laaja-alaisesti taiteen kentällä, mm. performanssin ja videotaiteen parissa. Kalleinen on myös tehnyt julkaisuja, järjestänyt tapahtumia sekä toiminut opettajana Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän osastolla.

Lokakuussa 2002 Kalleinen luki Creative Commmonsin perustamissuunnitelmista Wired-lehden Lawrence Lessigiä käsittelevästä artikkelista. Pitäessään Tampereella "Copy, Steal and Borrow" -nimistä kurssia, kurssilaisten piti käsitellä tekijänoikeusasioita. He kutsuivat Kiasman lakimiehen valaisemaan heitä sen hetkisistä immateriaalioikeuslaeista. Vastaukset olivat masentavaa kuultavaa ja kävi selväksi, että täytyi alkaa etsiä parempia vaihtoehtoja nykyisille käytännöille ja Creative Commons vaikutti järkevältä aloituspisteeltä.

Creative Commons Suomi ("CC"): Milloin käytit CC-lisenssiä ensimmäistä kertaa omissa töissäsi? Tuliko vastaan kenties joitain ongelmia?

Oliver Kalleinen ("OK"): Otin käyttöön ensimmäisen CC-lisenssin Kiasman katalogiin kirjoittamassani tekstissä. Tietääkseni se oli ensimmäinen kerta kun Kiasmassa käytettiin CC-lisenssiä. Se oli enemmänkin symbolinen ele. En törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin käyttöönotossa.

CC: Eikö sinua pelota luopua oikeuksistasi?

OK:CC-lisenssien kanssa en luovu oikeuksistani kokonaan, voin päättää tapauskohtaisesti, mikä lisenssi sopii mihinkin työhöni. Minulle tärkein komponentti CC-lisensseissä on ”Sama lisenssi”, koska sillä on leviävä luonne. Se takaa että avointen töiden lampi ei koskaan pääse valumaan tyhjäksi.

Jos voin taiteilijana antaa jotakin julkisen informaation piiriin CC-lisenssien kautta, olen valmis luopumaan joistakin oikeuksistani: oikeuksista, joita en muutenkaan tarkkaan vahtisi.

CC: Miten CC-lisenssien käyttö on vaikuttanut tuloihisi?

OK: Tähän asti en ole kohdannut sen enempää taloudellista hyötyä kuin haittaakaan CC-lisenssien käytöstä. Minusta tuntuu että useiden nykytaiteen kentällä toimivien taiteilijoiden ansaintalogiikka ei perustu hyödykkeiden tuottamiseen, vaan enemmänkin tukiin, palkintoihin tai projektirahoituksiin. Todella harvat taiteilijat saavat elantonsa töidensä myymisestä. Juuri siksi taiteilijoiden pitäisikin olla tietoisia CC ideasta, sillä se toimii juuri niin kuin he ovat ennenkin toimineet, mutta CC-lisenssien kautta toimintamallista on tullut laillisestikin pätevä.

CC: Millaisena näet CC-lisenssien roolin taidemaailmassa?

OK: Kuten aiemmin sanoin, CC:n toiminta-ajatus on jo ollut sisäistettynä monien visuaalisen alan taitelijoiden työtavoissa. Siksi CC ei monien taiteilijoiden kohdalla muuttaisi paljoakaan heidän työrutiineitaan, mutta se voisi tarjota heille stimuloivan kokemuksen yhteistyöhönperustuvista toimintamalleista. Itse toivon että käsitys taiteilijasta ateljeessaan yksin kärsivänä nerona, joka luo vain ammentamalla sisimmästään (valitettavasti Suomessa vielä kovin suosittu käsite), tulisi katoamaan.

CC tukee käsitystä luovasta taiteellisesta työstä, joka perustuu yhteistyöhön, ja se auttaa meitä katsoman älyllistä historiaamme luovan varastamisen menestystarinana. Taiteilijat, jotka jatkuvasti puhuvat ”heidän” työstään, ”heidän” ideastaan muistuttavat vain urheaa pikkuporvaria, joka puhuu ”hänen” autostaan, ”hänen” talostaan, ”hänen” puutarhastaan.. Olisi parempi puhua ”meidän” työstämme, ”meidän” ideastamme, koska useimmiten ne ovat lähtöisin jostakusta muusta kuin itsestämme. Jos olemme todella rehellisiä, meidän täytyy tiedostaa, että meillä ei ole paljoakaan, mitä voimme kutsua todelliseksi immateriaaliseksi omaisuudeksemme.

CC: Miten muut tuntemasi taiteilijat ovat reagoineet Creative Commons:iin?

OK: En ole tavannut ketään taiteilijaa, joka olisi ollut CC:n konseptia vastaan. On vaikeaa löytää argumentteja CC:tä vastaan, koska se lisää taiteilijan vapautta valita miten hänen työnsä julkaistaan.

CC: Minkä näet CC:n suurimpana haasteena taiteilijan näkökulmasta? Voiko Creative Commons –lisenssejä hyödyntää kaikilla taiteen osa-alueilla?

OK: Suurin haaste CC:lle on institutionaalinen puoli. Minusta tuntuu että taitelijat ovat melko valmiita ottamaan CC-lisenssit käyttöön, mutta en näe miten instituutiot, kuten Kuvasto tai Kopiosto, voivat helposti mukautua uusiin lisensointijärjestelmiin, vaikka he olisivatkin halukkaita tukemaan niitä. Mietityttää myös miten museot, kuten Kiasma, pystyvät käsittelemään CC-lisensoituja töitä. Ottaisivatko he CC-lisensoituja töitä kokoelmaansa tai voisiko YLE olla mukana tuottamassa elokuvaa, joka julkaistaan CC-lisenssillä? Toisaalta, jos katsotaan BBC:tä ja mitä he ryhtyivät elokuva-arkistollaan tekemään, elää toivo, että muutkin instituutiot tulevat vastaanottavaisemmiksi CC:n suhteen.

Yhtenä CC-lisenssien heikkoutena näen ”Ei kaupalliseen käyttöön” -lisenssin. Mitä ei-kaupallinen tarkoittaa? Tämä kysymys pitäisi pystyä ratkaisemaan pian, muuten näen CC-lisenssien käytön laajentumisen suurempiin ympyröihin ongelmalliseksi.

Oliver Kalleisen töihin voi tutustua paremmin hänen CC-lisensoiduilla kotisivuillaan.

Haastattelu: Hanna Niemi-Hugaerts, kesäkuussa 2005.